49. FREDRIC LUDVIG RUNGIN PÖYTÄRIIPUS TYTTÄRELLEEN FREDRIKA ULRIKA RUNG, ns. ”Pendule portique”, laadukas myöhäiskustavilainen Tukholman-teos, tehty Fredric Ludvig Rung (1758-1837, kuninkaallinen hovikuoro 1779, vyöntekijä 1788).

Matta- ja kiillotetut kullatut kiinnikkeet, Gammelklitt-porfyri Elfdals Porphyrverkistä, kellotaulu signeerattu Rydberg Stockholm (Johan Rydberg, Tukholman kelloseppä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvun alussa), lunettin jalkalevy maapallojaloilla, uhrialttari akroterionilla ja liekillä, sileät pylväät kiinnikkeillä, heiluri Apollonien pinnalla säteilevällä kiiltävällä kiiltävällä kruunulevyllä ja männynkäpyjä, täysi kullattu kellokotelo laakerinseppeleellä, kellotaulu emaloitu arabialaisilla numeroilla, kruunattu carraramarmoriuurnilla riipuksilla ja ketjuilla, täysi- ja puolivahtinen, mukana heiluri ja vetoavain, korkeus 50, 24 x 14 cm

Vertaa lähes identtistä pöytäheiluria Elfdals Porphyrverkin Gammelklittiin, kirjoittanut Fredric Ludvig Rung, Kansallismuseon kokoelmissa, NMK 163/2019; vertaa samanlaista pöytäheiluria Elfdals Porphyrverkin Blyberg-posliiniin, Pohjoismaisen museon kokoelmissa, NM.0217516A-B

ALKUPERÄ: Hovciselören Fredric Ludvig Rung (1758‑1837), puoliso 1800 Sophie Ulrika Pfeffer (1776-1854), Tukholma
sitten lahjaksi tyttärelleen Fredrika Ulrika Rungille (1807-1896), naimisissa kirkkoherra Daniel Malmbergin kanssa, Tukholma
perintönä heidän tyttärensä Sofia Fredrika Malmberg (1847-1944) naimisissa hovisaarnaaja Carl Gustaf Ljungmanin (1845-1886) kanssa, Tukholma
perinnönä heidän poikansa dosentti Waldemar Liungman (1883-1978) naimisissa Annie Tyra Augusta Hasselbladin (1887-1971) kanssa, Djursholm
perintönä heidän tyttärensä Sigbrit Liungman-Edman (1920-2013), Vallentuna
lahjalla vuonna 2005 nykyiselle omistajalle

KIRJALLISUUS: Uppsala Auktionskammare, International Quality Auction, syksy 2021, nro 516, vertaa ”Det Rungska Garnityret”, joka koostuu samanlaisista pöytäriipuksista, kynttelikköparista ja suola-astioista, kaiverrettu F. Rung fec., mailalla 1 475 000 SEK. Proveniens Fredric Ludvig Rungin vanhin tytär Eva Sophia Rung (1802-1888), naimisissa Nyströmin kanssa

Kustavilaisen aikakauden aikana Ruotsissa luotiin joitain kaikkien aikojen korkealaatuisimmista poltetuista kullatuista esineistä. Ruotsalainen tuotanto oli käsityöläistä ja lyhyitä sarjoja, jotka olivat usein ainutlaatuisia mittatilaustyönä tehtyjä teoksia, kun taas Pariisin työpajojen tuotanto oli laajempaa ja luonteeltaan monipuolisempaa. Ruotsissa arvokkaat pronssit varattiin kuninkaallisen talon absoluuttiselle yläkerrokselle ja korkealle aatelistolle. Palaneiden kullattujen esineiden valmistuksen sallimiskustannukset olivat korkeat sekä taloudellisesti että niille, jotka suorittivat vaarallisen kultausprosessin elohopealla.

Perheperinteen mukaan Rung antoi tyttärelleen pöytäriipuksen mallista, jota huutokauppaversio edustaa. Tämän tehtävän on vahvistanut viime vuosina ”Det Rungska Garnityret” -kaupan myynti Uppsala Auktionskammaressa syksyllä 2021. Koristeena oli hyvin samanlainen pöytäriipus Blybergsporfyrissa, jossa oli Johan Rydbergin tekemä kellokoneisto, sekä katkeamaton alkuperä Fredric Ludvig Rungilta vanhimmalle tyttärelleen Eva Sophia Rungille (1802-1888) ja tähän päivään asti. Nyt saamme lisää todisteita sukuperinteen oikeellisuudesta Rungin kolmannelle tyttärelleen Fredrik Ulrika Rungille (1807-1896) antamasta pöytäriipuksesta, jonka jälkeen se siirtyi sukupolvien kautta vuoteen 2005, jolloin silloinen omistaja antoi sen lahjaksi nykyiselle omistajalle kiitollisuuden ja arvostuksen ilmaisuna.

Se on epäilemättä harvinainen tilaisuus hankkia pala korkeatasoista ruotsalaista taide- ja käsityöhistoriaa sen katkeamattoman alkuperän kautta noin vuoden 1800 valmistusajasta. Pöytäkara on selkeä esimerkki kotimaisesta valmistuksesta, joka syntyi nopeasti Tukholman linnanrakennushankkeen vanavedessä. Tässä saamme konkreettisen todistuksen ruotsalaisten käsityöläisten taidosta hienostuneella yhdistelmällä kaunista Gammelklitt-porfyriä, joka on valmistettu Elfdal Porphyrverkissä, ja Fredric Ludvig Rungin korkealaatuisista pronssikokoonpanoista, jotka muodostavat erinomaisen tasapainoisen kokonaisuuden, jolla on kansainvälisesti vertailukelpoiset mitat.

Fredric Ludvig Rung syntyi 20. heinäkuuta 1758 Tukholmassa. Hän oli vyöntekijä Alderman Fredrik Rungin ja tämän vaimon Anna Sophia Weserin poika. Todennäköisesti Rung sai ensimmäisen harjoittelunsa isänsä työpajassa, mutta oletettavasti Tukholman linnanrakennushankkeeseen liitettyjen työpajojen olisi pitänyt olla luonnollinen piirre Rungin koulutuksessa. Noin vuonna 1780 Rung aloitti ulkomaan opintomatkansa, joka vei hänet Saksaan, Hollantiin, Ranskaan ja lopulta Englantiin. Hän itse kuvailee oleskelustaan Pariisissa suurella tyytyväisyydellä: ”Pääsy ja mahdollisuus jatkaa tietämystäni tämän tyylilajin johtavan taiteilijan kanssa jatkuvasti kolmen vuoden ajan.” Kustaa III:n Pariisi-vierailun yhteydessä vuonna 1784 Rung sai kuninkaalta matkustuseläkkeen opintojen jatkamiseksi.

Takaisin Ruotsissa vuonna 1787 Rung sai kuninkaalta käskyt muun muassa Haga-paviljongin koristeluun. Hänen tunnetuin teoksensa, pari suurikokoisia applikaatioita, toimitettiin vuonna 1791 Kuninkaan paviljongin kirjastoon. Louis Masreliezin huoneen piirustuksesta alkaen Rung loi mestariteoksen ruotsalaisessa pronssivalussa. Kansainvälisen tyylinsä ja erinomaisen laatunsa ansiosta Rung oli usein kuninkaallisen talon palveluksessa, hän oli tosiasiallisesti ensimmäinen todella tunnettu ruotsalainen mestari käsityössään ja hänestä tuli tärkeä poltettujen kullattujen pronssien jatkokehityksessä.