ALVAR AALTO. METALLIPÖYTÄ, Valaistustyö Ky 1974/75.

Alvar Aalto on yksi skandinaavisen modernismin merkittävimmistä edustajista. Hänen taivutetut huonekalunsa ovat symboli 1920- ja 1930-luvuilla Euroopassa syntyneiden virtausten pehmeämmälle tulkinnalle.
Läpimurtonsa hän teki kuitenkin tiukkana funktionalistina. Valmistuttuaan Teknillisestä korkeakoulusta hän avasi oman arkkitehtitoimiston kotikaupunkiinsa Jyväskylään. Saatuaan menestystä mm. Työväentalosta (1923-25) ja Suojeluskuntatalosta (1927-29) hän muutti Turkuun, jossa hän suunnitteli Turun Sanomien talon (1930), Pemarsin parantolan (1933) ja Viipurin kirjaston (1935). Jälkimmäinen valmistui samana vuonna, kun hän perusti yhdessä vaimonsa Aino Aallon, Marie Gullischenin ja Nils-Gustav Hahlin kanssa Artekin. Lähivuosina hän suunnitteli Artekille valikoiman taivutettuja puuhuonekaluja, joista useita valmistetaan vielä tänäkin päivänä.
Alvar Aalto kiinnostui kuitenkin huonekalujen suunnittelusta jo 1920-luvulla ja tämän vuosikymmenen aikana hän suunnitteli muun muassa kuusikerroksisen metallisen tupakkapöydän. Se on toteutettu tiukan funktionaalisesti ilman yhtäläisyyksiä 1930-luvun Artekin standardoituihin arkikalusteisiin. Toisaalta pöydälle on mahdollista löytää sukulaisuutta Aallon arkkitehtuurista, ei vähiten Pemarin parantolasta ja myös mantereella tällä hetkellä vallitsevasta funktionalismista. Vuonna 1932 ruotsalainen taidekriitikko Gotthard Johansson tiivistää suomalaisen huonekalumuotoilijan ja arkkitehdin yhteen lauseeseen:

"Aalto on mies, jonka saattaa kohdata niin Pariisissa, Berliinissä, Tukholmassa kuin Turussakin, toisinajattelija joka kekseliäästi assosioi arkkitehtuurin kuten isoon Meccano-laatikkoon, mutta myös samalla hienostunut taiteilija jolla on Le Corbusierin tapaan vaistomainen ja itsevarma tasapainotuskyky."

Johansson näkee Aallossa yhtäläisyyksiä Le Corbusieriin kun tutkitaan Alvar Aallon huonekalujen suunnittelua 1920-luvulla. Paljon myöhemmin urallaan, 1970-luvulla, Alvar Aalto saa syyn palata funktionalistiseen ilmaisuun kun New Yorkin modernin taiteen museo (MoMa) tilaa häneltä samaisen pyöreän tupakkapöydän kuudella metallihyllyllä. Aalto hyväksyy tilauksen ja käyttää samalla tilaisuutta hyväkseen hienosäätäämällä joitain yksityiskohtia. Tuhkakuppia suurennetaan hieman ja sijoitetaan lähemmäs ympyrän ulkoreunaa. Tilaustyön toteutus annetaan Viljo Hirvoselle. Ei ole sattumaa, että Hirvoselle on uskotaan tämä tehtävä. Viljo Hirvonen perusti Valaistustyö Ky -yrityksen vuonna 1952 ja aloitti yhteistyön Alvar Aallon kanssa seuraavana vuonna. Hirvonen hallitsee metallityöt suvereenisti ja hän on Aallon ehdoton kumppani valaisimien valmistuksessa. MoMan tilauksen toteuttajaksi Hirvonen on itsestään selvä valinta. Viljo Hirvonen ehtii kuitenkin hädin tuskin saada pöytä valmiiksi ennen kuin hän menehtyy lyhyen sairauden jälkeen. Kun Alvar Aalto kuolee seuraavana vuonna, pöytää ei koskaan lähetetä matkaan vaan se jää Suomeen ja on tähän hetkeen saakka ollut yksityisomistuksessa.